Repsahduksista uuteen loistoon?

On tuo ruokavaliopuoli ollut hiukan retuperällä. Mikä ihme siinä on että sohvalla möllöttäminen mieluiten herkkukipon kanssa on paljon kivempaa kun urheilu? Miksei niitä herkkuja vaan osaa jättää kauppaan, tai edes kaappiin? Herkuttelusta tulee morkkis ja närästys. Ja aikaa kuluu hukkaan, kun päivästä toiseen lykkää sitä välttämätöntä asenteenmuutosta. Jos tämä mössö olisi jo alunperin pitänyt kiinni terveellisestä ruokavaliosta, ei varmaan mitään mössöä olisikaan enää. Plaaaaah.

Liikunta on kuitenkin tavalla tai toisella kuulunut melkein päivittäiseen elämään. Olen käynyt yhdellä pidemmällä lenkillä (olipahan ihan perkeleellisen kylmä tuuli, naama oli jäätyä ja pudota pois) ja touhunnut hyötyliikuntaa vähän pienemmässä mittakaavassa. Yritän hokea itselleni, että pienistä teoista kasvaa iso virta, ihan pikkuhiljaa.

On ne hylkeetkin rantakunnossa...

Rouva Pullamössö kunnostautui tänään ottamalla härkää sarvista ja painumalla aamutuimaan uimahallille. Vasta hankittu uimapuku vaati päästä käyttöön - sen verran sillä oli hintaa että ei kehdannut syytää rahoja ihan kankkulan kaivoon.

Pohjustukseksi on ehkä kerrottava, että uimahallissa olen viimeksi vieraillut ehkä ala-asteella, siis noin 20 vuotta sitten. Olen aina VIHANNUT uimahalleja, vihaan olla alasti vieraiden ihmisten keskellä, eikä nämä kilot ole ainakaan yhtään sitä tunnetta helpottaneet. Uiminen itsessään on ihan ok, olen sitä kesäisin harrastanut luonnonvesissä. On vain pitänyt löytää syrjäinen ranta, minne ei taatusti eksy kukaan fiksu ihminen.

Uimaan menoa ei tänäänkään voinut harkita, olisin varmasti jänistänyt jos olisin miettinyt kaksi kertaa. Pakkasin vaan kamat reppuun, hyppäsin autoon (Mitäs hyötyliikuntaa se tuollainen on, kysytte varmaan. Puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että meillä on lähimpään uimahalliin 20km matkaa, jos olisin hyötyliikkunut, olisin varmasti tuupertunut matkan varrelle) ja hurautin menemään. Pukuhuoneessa oli lähellä, ettei jänistys iskenyt. Pakko se oli vaan ottaa vaatteet pois, ja kun kukaan ei nähnyt, kävin pukuhuoneen vaa´alla. Se näytti 129 kg. Taidan tästä lähtien maksaa ilomielin pelkästä vaa´an käytöstä koko uimahallimaksun, niin armollinen tuo taivaallinen vaaka oli!

Suihkuun mennessä hoin itselleni, että älä välitä, vaikka kaikki tuijottais. Yllättäen siellä kuitenkin oli ihan normaaleita ihmisiä, ihan normaaline kroppineen. Ei mitään missejä. En huomannut, että kukaan olisi tuijottanut.

Uin puolisen tuntia, matkaa tuli jotain 500m. Matkalla ja kulutetuilla kaloreilla ei tässä tapauksessa ole mitään väliä, tarkoitus oli ottaa henkinen ote uimahalleihin. Tunnen sen myös tehneeni, ajatus uudelleen menemisestä ei kauhistuta laisinkaan. Hyvä Pullamössö!!

Matka alkaa

Hei, olen Pullamössö. Olen kolmikymppinen "ikuinen laihduttaja". Tänään vaaka näytti 135kg ja päätin, että on aika ryhtyä sanoista tekoihin. Läskin on lähdettävä, sekä terveyssyistä että siksi, että olen pirun kyllästynyt paisumaan ja näyttämään ihrakasalta. 
Olen reilun viikon verran siistinyt syömisiäni, mutta se ei nyt taida riittää. Vihaamani liikunta on otettava mukaan kuvioihin ja myös asenteeseen on tultava muutos.

Elämänmuutos on tänään alkanut tunnin lenkillä.

Tämä blogi olkoon päiväkirja tällä vaikealla matkalla.